Sitä sanotaan, että kun ihminen kiipeää vuoren huipulle, hänen mieleensä tulee jonkinlainen rauha siitä, että omat ongelmat ovat mitättömiä tässä maailmankaikkeuden kauniissa perspektiivissä. Kontekstissa minuakaan ei erota täältä kaikkeuden keskeltä mitenkään. Mieleni on kuitenkin luonut jonkinlaisen häkin. Tämän häkin sisässä sitten asustelen, vaikka ympärillä olisi objektiivisesti arvioiden upea maailma koettavana. Ainakin jos kiinnitämme huomiota luonnon kauneuteen. Silti sisälläni kasvava ahdistus on karkaamassa käsistä. En pysty laittamaan sitä kontekstiin. Johtuuko se siitä, että minun maailmani on niin pieni vai että häkkiasukas on pahasti vaurioitunut tässä elämän melskeessä eikä saa itseään korjattua...Jos voisin valita, valitsisin tuon maailmankaikkeuden rauhoittavan perspektiivin elämääni. Tarraisin kiinni tästä kaikesta kauniista.

Olen rukoillut muutosta, sillä tavalla niinkuin ihminen rukoilee, joka on hädissäänsä. Tarttuen toivoon. En tiedä, uskonko Jumalaan, mutta se helpottaa yön pimeinä tunteina, kun on jotakin mihin tarttua. En oikein osaa pitää itsestäni hyvää huolta, toivottavasti jossain vaiheessa kehityn asiassa.

Onhan se niin, että olen tavallaan yksinäinen. Varsinkin yksinäinen siinä mielessä, että en puhu näistä asioista ystävilleni. Eivät he tiedä, miltä minusta tuntuu. Tämän olen tietoisesti valinnut, sillä minulla ei ole luottoa siihen, että kukaan muu jaksaisi kantaa näitä ajatuksiani. Enhän itsekään jaksaisi, jos voisin valita toisin.

Silti tämän masennuksen keskellä en ole menettänyt haluani rakastaa elämää. Sen verran olen nähnyt aurinkoa pilvien välistä, että tiedän hyvin, että tämä elämä on rakastamisen arvoista. Onhan tämä raskastakin, todella. Kulkea pitkin näitä polkuja. Luulen, että jos kokisin syvää rakkautta elämässäni, voisin jotenkin korjaantua. Siis että kokisin todella olevani rakastettu. Tällä hetkellä olen hyvin haavoittunut. Ahdistus oikeasti muuttuu kivuksi rinnassa ja hartioissa. Niin se vain menee.

Joka tapauksessa, minä en luovuta. En vaikka, mikä tulisi, en vaikka kuinka sattuisi. En luovuta millään. EN ikinä.