Tänään on jälleen hyvä olo. Masennuksen alkaminen taisi olla minun kehon jonkinlainen reaktio tuohon syksyn pimeyteen. Nyt olen kenties sopeutunut hieman asiaan, aamulla herään ihan normaalisti eikä olo niin tukkoinen ja sekava kuin mitä se on ollut. Ensi syksynä mun täytyy hankkia sellainen valolaite, että vältyn toivottavasti tältä oireilulta. Nämä pienet kirjoitukset piristävät omaa päivääni ja ajattelin jatkaa näitä kuitenkin. 

Minun on todettava, että olen alkanut oppimaan onnellisuutta. Pidän todella paljon opiskelusta, pakko myöntää!

Näin ei ole aina ollut, sillä sisälläni on ollut suuri merkityksettömyyden tunne, jota olen yrittänyt ratkaista. Nykyisin olen ihan vaan onnellinen aamukahvista, puolisostani eikä minua vaivaa enää mikään tyhjyyden tunne. Elämä on rikasta.

Tämä on minun kohdallani todella hieno saavutus, josta voin olla ylpeä! Rakastan rauhaa ja haaveilen joogan tai meditaation aloittamisesta.