No kai se on hyväksyttävä tämä masennuskin osana mun elämää. Fiilikset on aika vaisut. Sängystä on todella vaikea päästä välillä ylös. Nousin kymmenen aikaan ja pidän väkisellä kiinni päivän rutiineistä. Opiskelua ja kotitöitä, päivä täytyy suorittaa kuntoon, jotta tästä elämästä tulee jotenkin ehjempi, kokonaisempi. Ja minä en luovuta, en missään vaiheessa. Aina vaikeiden jaksojen jälkeen on ollut helpompaa, marraskuu on hankala kuukausi, mutta jo tammikuussa helpottaa. Tämä taistelu voitetaan 100-0.