Tänään kuulin iloisia uutisia kotipuolesta. Siksi on jotain aihetta iloon. Olen tullut viime aikoina erityisen riippuvaiseksi positiivisista asioista. Odotan aina, että tapahtuisi jotain mukavaa. SItten elän mukavista asioista toiseen. Onkohan elämän tosiaan tarkoitus olla rankkaa? Mulla ainakin on ollut monenlaista taistelua elämässä ja oma kyvyttömyys tiettyjen asioiden suhteen on lisännyt ongelmia. Olen välillä ollut todella yksinäinen, en kuitenkaan ikinä koskaan vailla ketään, joka ei välittäisi. Siitä olen todella kiitollinen. SIlti olen ollut yksinäinen. Hyviä ystäviä on mennyt pois elämästäni. Se on ollut erittäin rankkaa. Se, että ystävä kääntää selkänsä, se on tarkoittanut minulle, että en todella kelpaa edes ystävilleni. Siinä sitä sitten on liimailtu sielun palasia yhteen ja yritetty kaikesta huolimatta hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Erittäin rankkaa!